Muistatteko vielä tämän postauksen? Hoksasin nimittäin juuri (otsikkoa kirjoittaessani), että ilmeisesti jos avokki kokkaa, ei samana päivänä kannata leipoa kakkua, sillä se menee auttamatta pilalle. Mutakakkuni siis päätti tänään - tuntemattomasta syystä - jäädä suklaakiisselin muotoon, vaikka KERRANKIN oikeasti noudatin reseptiä! Murräyh!
Ajattelin kuitenkin, kaikesta huolimatta, nevertheless ja tout de même laittaa pari havainnollistavaa kuvaa kyseisen suklaapainajaisen valmistuksesta - reseptin kun pitäisi kyllä olla ihan toimiva... Mutta ennen sitä kuitenkin avokin kokkailuja:
Kanawokki...pata...juttu
2-3 annosta basmatiriisiä
450 g hunajamarinoituja broilerin fileesuikaleita
1 prk (375 g) Sweet & Sour -ateriakastiketta (esim. Pirkka)
1 pienehkö kesäkurpitsa
Habanero-Tabascoa
soijakastiketta
Keitä riisit pakkauksen ohjeen mukaan. Paista kanat kypsiksi ja kaada sitten erilliseen astiaan odottamaan.
Kippaa kuutioitu kesäkurpitsa pannulle ja anna pehmetä. Mausta soijakastikkeella.
Lisää kana, riisi ja Sweet & Sour -kastike pannulle. Mausta oman makusi mukaan Tabascolla ja soijakastikkeella. Kuumenna sekoitellen.
 |
| Sopivan tulista ja makeaa, hyvin oli miehellä taas maustaminen hanskassa. :-) Tässähän oli siis hyvin samanlaista meininkiä, kuin Idan nakkipadassa! |
Ja sitten tämä kurjempi puolisko... Mulla oli aina tähän päivään asti ollut sellainen mentaliteetti, että ei ole olemassakaan "liian raakaa mutakakkua", mutta tulipa sitten tänään ihan vahingossa todistettua, että väärässä olin. Resepti löytyy täältä ja noudatin sitä (mielestäni) tarkasti ja oikomatta, joten en tosiaankaan osaa sanoa, mikä meni pieleen.
 |
| Sulatin voin kattilassa... |
 |
| ...ja lisäsin sekaan suklaan. |
 |
| Vatkasin munat ja sokerin vaahdoksi ja lisäsin suklaaseoksen vaahdon joukkoon. |
 |
| Sekoitin joukkoon jauhoseoksen ja kaadoin taikinan vuokaan (kökkäreet ovat ilmakuplia). |
 |
| Paistoin 200 asteessa melkein 25 minuuttia ja annoin kakun sitten jäähtyä rauhassa. Lopputulos näytti varsin lupaavalta, mutta kun kakusta leikkasi palan, levisi koko suklaamössötäyte pitkin kakkulautasta... |
En ymmärrä, en sitten millään! Kiukuttaa! Turhauttaa! Koko kakku pysyi pystyssä vain, koska oli reunoilta juuri sen verran kypsä, että löllötäyte pysyi sen sisällä. Tuon suojelevan reunuksen rikkomisesta ei voinut seurata mitään muuta kuin totaalinen katastrofi ja kaiken alleen peittävä suklaavyöry.
Jaa mitä?
Jaa että liioittelen vai?
...
Kiitos ja hei. ♥
On se kiva, kun te kimpassa tai vuorotellen kokkailette:). Suvi, tuosta kakusta....ei sen ulkonäkö ole tärkeä, vaan se maku, joka varmasti oli hyvä! Ethän sä sitä nyt leiponut mihinkään erityiseen juhlatilaisuuteen, joten "who cares"? Ei ainakaan anoppi:)
VastaaPoistaJoo, no kyllähän se tosiaan sentään hyvää oli. :''D Täytyy koittaa tehdä toinenkin kakku tuolla samaisella reseptillä, mutta paistaa vain vähän pidempään ja ehkä hieman suuremmassa vuoassa, jotta taikinaa tulee ohuempi kerros...!
PoistaEikä, mitä sille tapahtui!!! Noi on niin mysteerisiä juttuja, kun yhtäkkiä sieltä hyökkääkin suklaatsunami, oon joskus itsekin onnistunut samanlaisessa kakkukatastrofissa mutten suklaalla.
VastaaPoista:D
Mä en kertakaikkiaan ymmärrä! :--D Tilanne ois eri, jos hoksais tehneensä jonkin virheen taikinan kohdalla tai muuta, mutta kun noudatin reseptiä niinniin tarkasti...!
Poista