Turmion juustokakku + Avokki kokkaa, osa 1

Tiedättekö ne sellaiset ihmiset, jotka eivät ole ruuanlaittokömmähdyksistä moksiskaan, vaan naureskelevat vain ja toivovat parempaa onnea ensi kerralle? Juu, no mä en ole sellainen. Mä olen tehnyt elämäni aikana varmaan kymmeniä juustokakkuja, eri makuisia ja kokoisia, eikä koskaan ole käynyt niin kuin tänään kävi!

Tein siis hyvin yksinkertaisen kinuskijuustokakun: täytteeseen tuli vain purkki maustamatonta tuorejuustoa, purkki kermaa, purkki kinuksia ja liivatetta. Ei mitään jujua, ei mitään erityistä tarkkuutta vaativaa, vaan ihan vain tavallinen juustokakku! Ja silti jollain ihmeen ilveellä kuumaan kinuskiin liuenneet liivatelehdet onnistuivat (muuhun täytteeseen yhdistettäessä) palaamaan takaisin alkuperäiseen muotoonsa, eli inhottaviksi limaisiksi liuskoiksi...! Olin raivoissani! Vastustin haluani nakata koko kulhon seinään ja rupesin urhoollisesti poimimaan liivateklönttejä erilliseen kippoon, jotta saisin ne sulatettua uudestaan. Suunnitelmani onnistui kuin onnistuikin, mutta siinä vaiheessa kun sain täytteen sekoitettua lähes tasaiseksi (niin, kyllä sinne jäi vielä pieniä kinuskisia liivatesuikaleita), oli koko seos niin lässähtänyt, että itse kakusta tuli ehkä parin sentin paksuinen. Olin hillinnyt itseni tähän asti aika hyvin, mutta kun tuorekelmukin päätti sitten ruveta kettuilemaan, niin... No, sanotaanko näin, että kelmupakkaus tietää varmasti tehneensä väärin.

Kolme tuntia myöhemmin astelin jääkaapille kauhunsekaisin tuntein. Nostin kakun pöydälle, avasin irtopohjavuoan reunukset ja... se pysyi koossa! Turmion juustokakku pysyi koossa!

Pelkäsin, että kakun rakenne olisi kamalan kumimainen (ja että ne satunnaiset liivatemöhnät aiheuttaisivat kyökkimistä), mutta onneksi siitä tuli kaiken sen vääntämisen jälkeen oikeasti hyvää! Ei todellakaan maailman mallikkain juustokakku, ei todellakaan silkkisen tasainen koostumus, mutta kuitenkin hyvä ja makeanhimon tyydyttävä maku. Sehän se on tärkeintä, eikö?

En aio kirjoittaa tämän kakun ohjetta tänne sattuneesta syystä,
mutta täältä löytyy hyvin samankaltainen resepti.

Koska mulla oli kädet täynnä töitä tuon kakkukatastrofin kanssa, avokki valmisti päivän ruuan. Alkuperäinen resepti löytyy sekä täältä että Reseptiklubin kansiosta (pastavihkosesta), avokin versio kuuluu näin:

Tomaattinen jauhelihakastike

400 g jauhelihaa

1 iso sipuli

4 valkosipulinkynttä

1 prk (370 g) valkosipulitomaattimurskaa

1 dl ruokakermaa

loraus soijakastiketta

oreganoa

mustapippuria

Paista jauheliha, pilkottu sipuli ja murskatut valkosipulinkynnet kypsiksi pannulla. Mausta soijakastikkeella, oreganolla ja mustapippurilla. Kaada sekaan tomaattimurska ja anna kiehuskella hetken. Sekoita joukkoon ruokakerma ja anna muhia viitisen minuuttia.

Näin hienosti kokki oli valmistautunut...

...ja tältä näytti lopputulos! Huomatkaa jälleen kerran annoskoko, huhh!!
Vasemmalla Mestarin Herkusta ostettua mozzarella-tomaattisalaattia. ♥

Niin... Tänään ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, mutta ehkä huomenna taas? Maha on kuitenkin täynnä, eikä mitään lentänyt roskiin (tai seinään)! Eli ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, köh.

Hyvää yötä/lauantai-illan jatkoa!